eli Suomeksi: Motoristit Koulukiusaamista Vastaan- tilaisuus Outokummussa 29.8.2019

Sen kerran kun aikataulu antaa myöten ja on MKKV– tilaisuus lähialueella, niin jotenkin vain tahtoo lähteä osallistumaan. Paitsi, että näkee muita motoristeja, pääsee edustamaan tärkeässä asiassa.

Prosessihan etenee, niin että aiheesta kiinnostuneet kokoontuvat ilmoitettuun paikkaan, tässä tapauksessa Outokummun Vanha Kaivos, jossa annetaan viimeiset ohjeet, mm ajojärjestelyistä ja tilaisuuden askelmerkeistä.

Tällä kertaa oikein yksinkertaiset, vetoketjumenetelmällä paikallisen intiaanin vetämänä koulun pihalle kahteen riviin, sisään ankkamarssia ja sitten seurataan tilannetta, ohjelman jälkeen siirrytään pihalle, minne koululaiset saapuvat katselemaan pyöriä ja jutustelemaan kuskien kanssa. Vähän paikasta riippuen noin tunnin, puolentoista projekti.

Ei se sen suurempaa ole. Mutta mahtaa kotona käydä juttelu, mitä koulussa tapahtuikaan, kun nelisenkymmentä pyörää pärähti pihaan. Kovasti riitti pyörän päällä kävijöitä, jotka ottivat selfien, jos toisenkin.

Eihän se reissu ole mikään, jos ei ole jonkinmoista teknolokista ropleemia. Mennessä katosi tankilla käydessä pyörästä lataus. Koska olin tilanteen tullessa ns päälle jo vähän turhan kaukana kotoa ja etenkin lähintä tietämääni mp-korjaamoa, päätin ajaa kunnes akku tyhjenee, niin olisin joko perillä tai ainakin lähempänä seuraavaa tietämääni pienkonekorjaamoa.

Nykyisillä huoltamoilla, kun saa oikeastaan vain myötätuntoa vikatilanteisiin. Rasvamontut on muutettu pallomeriksi tai jonkun hamppariketjun kylmävarastoksi ja laitettu huoltoäijät mäelle.

Volttimittarin alenevia lukemia ja latausvaloa seuraten kurvasin Outokumpuun ja pääsin perille.

Siinä oli jo käynyt mielessä, että katkesiko rapiat 35t ajettu laturin hihna, vaiko mikä vika olis kyseessä?

Kun tarvittavat työkalut nokkakotelon avaamiseen uupuivat laukuista, niin hihnan tarkistus ei oikein ollut mahdollista parkkisdiagnoosimenetelmillä.

Samaten pyörässä ei ole sulaketta/relettä latausta varten, jonka voisi satulanalaiseen sulakekoteloon kurkaten tarkistaa, niin lähempi diagnoosi jäi myös siltä osin.

Koska laturiin käsiksi pääseminen edellyttää mm tankin poistoa, päätin katsoa, riittääkö akun lataus päivän ohjelmaan, vai työnnänkö gessua Outokummun mäkisillä ja remontinalaisilla kaduilla keskustassa sijaitsevaan mp-/pienkonehuoltoon, vaiko en.

Tosin vakuutuksen keskeytysturva takaisi kyydin pajalle ja itselle tarvittaessa kotiin, niin minimissään oma rasitus rajoittuisi pelkkään puhelun soittoon ja kyydin odotteluun.

Yllättäen lähtökäskyn koittaessa, volttimittari näyttäessä 11,4V, gessu läpsähti käyntiin, kuin tyhjää. Kokemuksesta tiedän ruiskutuksen loppuvan mittarilukemassa 11,2V, älkää kysykö, miksi, mutta tiedän.

Suurempi yllätys oli että lataus oli ilmeisesti pikavauhtia kirinyt itsensä tauon aikana paikalle ja latausvalon sammuessa mittariin nousi terveellinen 13,3V, yhtä kymmenystä alle ns pitkän ajan normaalin, eli akku ilmeisesti imi ja sai virtaa.

Niinpä lataus toimi ja pelasi loppureissun, kuin junan vessa, siis se vanha vessa, missä oli vain putki ulos. Nämä nykyiset ovat kuin osa laaduntarkkailussa hylättyjä NASA:n kuuohjelman komponentteja. Koskaan ei tiedä, mitä mistäkin napista tapahtuu, jos tapahtuu.

Eli joskus itsestään ilmestyneet viat myös katoavat itse.

Jos se uusiutuu, on katottava laturista hiilet ja muut korjattavat komponentit. Ei olisi ensimmäinen laturiremppa. On vaan mokoma tosi ahtaassa paikassa ottaa esille, niin en viittisi vain varmuuden vuoksi alkaa tutkimaan. Talvella menee kuitenkin hihna määräaikaisvaihtoon, niin katotaan sitten. Siinä kun on 40t vaihtoväli ja se täyttyy, jos ei tälle ajokaudelle, niin aika välittömästi seuraavan alkuun, niin menee samalla kun operoidaan muitakin määräaikaishuoltoja kohdilleen.

Se kyllä tapahtuu, että lisään palettiin volttimittarin kaveriksi myös ampeerimittarin, niin näkee, jos latausvirta tipahtaa. Jännite, eli voltit on vain osa totuutta.