Niimttäin tämä ajokausi.

Pidemmän aikaa, jo vuosia, vaivanneet kyynärpäät pääsivät toukokuun alussa hermokanavien vapautusleikkausjonoon ja huhtikuun alkupäivinä iski laskimotukos oikeaan silmään, vahingoittaen näkökykyä.

Hommat ovat hoidossa paikallisen sote-alueen polikilinikoilla.

Oikea kyynärpää leikattiin tässä lokakuun alkupuolella, vasemman vuoroa odotellaan vielä. Ilmeisistä syistä niitä ei tehdä samalla kertaa, sillä käyttörajoitteet, mm kyynärpään koukistus, ovat hieman hankalia ns normielämälle. Aluksi pähkinäpussi oli ihan tarpeeksi kannateltavaa, nyt kohta pariviikkoisen päästä menee jo aamukahvikuppi kepeästi. Moottoripyöräilyssä etenkin oikean käden pito kaasukahvalla on ollut silkkaa myrkkyä jo pidempään, nyt siihen pitäisi tulla helpotusta. Tämä jää nähtäväksi.

Näköasiaa seurataan silmäpolilla. Jouluun mennessä pitäisi tulla lääkäriltä kannanotto, jatketaanko nykyistä pistoshoitosarjaa, vai käydäänkö laserin alla. Ajoittain homma näkyy vain lievänä puutoksena näkökentässä, pahimipina päivinä kaksoiskuvat pitävät tämän ukon tarkasti matkustajan penkillä.

Eli ajokausi 2024 on nyt niputettu varsin vähäisilä kilometreillä. Ja keväiset MP-messutkin jäivät välistä, kun finanssit eivät vaan sallineet lähtemistä. Saa nähdä, miten -25 messujen kanssa käy. Ajankohta juuri kuunvaihteessa on eläkeläiselle varsin haastava, etenkin kun täältä rintamailta ei vaan viiti lähteä päiväseltään käymään.

Mutta: aika näyttää.