ja nyt oletan, että osaat käyttää abikoliittimiä ja -pihtejä ja tarvittaessa juotoskolvia niin, että liitokset ovat hyviä + käytössäsi on koetinlamppu (=virtakynä) tai yleismittari.
Samat ohjeet toimivat moottoripyörien lisäksi autoissa ja veneissä ym heikkovirtavekottimissa. Verkkosähkössä on eri periaatteet. Sama periaate toimii myös canbus-sähköissä, kunhan laitteiden käyttövirta otetaan mahdollisimman suoraan akulta.
Varoituksen sana tähän kohti: jos et tiedä, tai ymmärrä allaolevaa ohjeistusta, eikä ole osaavaa kaveria asennushommassa apuna, vie asennus ammattilaiselle. Maksaa, mutta ulkoistat ongelman jollekulle toiselle.
Aluksi periaate: Käyttämällä relettä sähkönsyötölle saadaan lisälaite kytkeytymään päälle vain kun ohjauskytkintä käännetään, tai esimerkiksi sytytysvirta on kytketty. Muun aikaa releeseen kytketty laite on virraton.
Esimerkkeinä lisävalot ja niiden ohjaus pyörän valoista, gps-laitteen, tai virtapistokkeen virrat päälle vain ajossa. Näin säästyy akun vähäinen virtakapasiteetti käynnistämistä varten ja apulaitteiden poiskytkentä hoituu kuin itsestään. Samoin ei tarvitse etsiä paikkoja lisäkytkimille. Ne paikat saattavat olla motossa muutenkin turhan hankalia löydettäviä.
Kuvassa Honda CB500X:n satulan alle jemmattu rele, joka ottaa herätevirran takavalon virtajohtimelta, jolloin rele syöttää virtaa gps:n telineeseen. Johto luikertelee katteiden alla ohjaustangolle.
Eli tarvitaan tavallinen perusrele, hinta tätä kirjoittaessa 3,45€.
Lisäksi abikoja ja vähän johtoja, kutistesukkaa ym pikkutavaraa.
Releen pohjassa on navat, jotka on merkitty numero/kirjainyhdistelmällä. Yleensä myös kaavio releen yläosassa selventää kytkentää, mutta tässä nopea lunttilappu:
Releen kytkentä
ja ne perusreleen nastat selitettynä, numerot näkyvät yleensä releen liittimien vieressä, joskus myös painettuna releen kylkeen/kanteen
- 30: +12V jatkuva virta akulta tai virtalukon takaa
- 85: (-) releen maadoitus
- 86: ohjaus-/herätevirta +12V halutusta paikasta, johon tulee virtaa kun rekeeseen kytkettyjen laitteiden tahditaan kytkeytyvän päälle
- 87: +12V ohjattavalle laitteelle, kuten lisävalot, tai virtapistoke
- 87A on joissakin releissä toista kytkettävää laitetta varten.
Muista, että varman päälle pelatessa lisäät sopivan sulakkeen nastalle 30 tulevaan johtoon.
V*A=W auttaa sulakkeen mitoituksessa, eli 10W kuorma, esmes lisäparkki, tarvitsee minimissään 10/12=0,83A sulakkeen, joka voi olla niin haastava löydettävä, että napataan piuhaan se perus, eli 4A proppu, Se kestääkin jo sitten hetkellisesti, lasketaan, 12*4=48W edestä kuormaa ennen antautumistaan.
Itse kytkentä vaatii ensin sopivan herätevirran lähteen löytämisen. Joku voi sukeltaa virtalukon pohjaan ja kaivaa sieltä, mutta itse tykkään napsasta herätteen esmesten parkkilampulta, tmv helposta paikasta. Piste löytyy yleensä aika helposti mittaamalla yleismittarilla, tai koetinlampulla etsimällä, mihin johtoon tulee kulloinkin virtaa, vaitsee sitten niistä sen, mikä sopii käyttötarpeeseen paraiten. Lisäkaukovalon kohdalla heräte kaivetaan yleensä kaukovalon virtajohdosta
Yksi vaihtoehto on hakea motonettipuuilobiltemasta sulakerasiaan sulakkeen tilalle tuleva haaroitin, mutta jotenkin itseä idea mennä sulakerasiaan ronkkimaan tuntuu turhan roisilta. Ahtaat paikat nimittäin mutkistavat hommaa ja haaroittimen kanssa sulakekotelon kansi ei enää mahdu kiinni.
Joissakin vekottimissa tämä on tehtaan peruilta tehty helpoksi ja paikka on valmiina sulakerasiassa, tai erillinen virtapiste apulaitteita varten on jo olemassa. Tosin hyvin harvinaista, mutta näitä on tullut vastaan.
Sitten se ei: Rosvoliittimet ovat paitsi epäluotettavia, myös epäluotettavia ajokoneessa, jolla ajetaan satunnaisesti myös sateessa, tai ryvetään rapakoissa. Ihan omasta kokemuksesta sanon näin, lisäksi osaavat löystyä harmillisissa paikoissa.
Paras liitos tulee juottamalla ja sujauttamalla juotoksen päälle kutistesukka. Jos kutistesukan jättää pois, murtuu juotos ajan kanssa, kun kova juotos ja pehmyt johdin elävät toisiinsa nähden. Erikoisempi ja helppo ja etenkin nopea ratkaisu on hommata abikojatkoja, jotka sisältävät juotteen ja kutistesukan. Liitos onnistuu tehdä jopa tulitikulla lämmittämällä ja lopputulos kestää aikaa ja käyttöä. Maksavat noin 1€/kpl.
Kussakin tapauksessa herätettä tarjoava johto napsastaan poikki, kuoritaan ja liitetään yhteen uudestaan. Johto tulee releen nastaan numero 86 Lopputulos muistuttaa Y-kirjainta.
Seuraavaksi kytketään releestä nastat 30 ja 85, eli releen virta ja maadoitus. Itse suosin akunnapoja, jos voin valita. Sopivan isot rengasliittimet ovat siihen oma valinta. Kestävät ja pysyvät akunnapamutterien alla varsin kiltisti. 8mm reikä piisaa varsin hyvin mp-käytössä. Autoon tarvitaan suurempia.
Maadoitus voidaan tehdä joko ajokin runkoon, tai akun miinusnapaan. Eli todennäköisin vikakohde toimimattomassa kytkennössä on yleensä siinä puutteellisessa, tai olemattomassa maassa.
Rele saattaa päästää ohjausvirran kytkeytyessä pienen äänen, mutta nastaan 87 ei tule mitattavaa määrää virtaa, eli voltteja. Kun maadoitus on kunnossa kuuluu perinteisestä releestä selkeä naksahdus/ kykeytymisen tuntee, kun pitää sormia releellä ja kytkee herätevirran päälle. (testatessa voi vaikka koskettaa akun plusnapaa nastaan 86 kytketyllä johdolla)
Elektroniset releet ovat sitten kiusallisen hiljaisia, joissakin voi olla merkkilamppu osoittamassa toimintaa, mutta helppouden vuoksi suosin halpoja perusreleitä.
Kytkennän toimivuus on helppo testata. Releen navasta 87 tulee voida mitata iloisesti pyörän akulta mitattua volttimäärää lähelläolevia arvoja. Tai koetinkynä palaa kirkkaasti, kun sen toinen johdin on kiinni rungossa ja toisella kosketetaan napaa 87, tai siltä tulevaa johtoa. Vastaavasti mittari näyttää nollaa/ koetinkynä sammuu kun heräte katkeaa.
Siistiin lopputulokseen ja johdonmukaisiin johtimien/liittimien väreihin/merkkaukseen kannattaa satsata, sillä vikasietoisuus kasvaa vauhdilla ja vianetsintä sateessa pimeässä yössä helpottuu.. Punainen plussalle, musta miinukselle ja vaikka ruskea herätteelle, niin homma on helppoa. Saatikka että seuraava seppä samassa paikassa hahmottaa asian sukkelaan ja kiittelee tekijää hyvillä mielin.
Ei tämä heikkovirtahommailu vaikeanmahdotonta ole.